Kevät armainen

Kiipesin jyrkkää etelärinnettä sisareni poikien kanssa: Esikoinen seitsemän, Kuopus kolme ja puoli vuotta. Olimme katselemassa, millaisia merkkejä kesän lähestymisestä löytäisimme. Kumisaappaat lonksuivat iloisesti jaloissamme, vaikka sää oli poutainen, sillä tiesimme käärmeiden majailevan niillä paikoin. Nuohooja oli kertonut pojille jännittäviä tarinoita: -Tuolta se kyihen poloku tulloo ja tuonne se männöö; ne kulukkoo silleen aina sammoo reittijä. Ja pittää kahtoo, kun millon ite on puihen alla, jotta ei kiärmeen poikaset puttoo niskaan. Kyy niät puottaa poikasesa alas puusta. Pojat hykertelivät saadessaan minulle, käärmekammoiselle, toistella nuohoojan juttuja.

Pojat koettivat hiiviskellä, minä taas tömistin maata joka askeleella, ja kyitä emme onneksi nähneet. -Viijään mummolle tuliaissii metästä, ehdotti Esikoinen. -Mie vien, mie vien, kimitti Kuopus tasajalkaa pomppien. Poikien mielestä päivälevolle jääneen mummonkin piti päästä osalliseksi metsän keväästä.

Kerroin pojille runosta, jonka lapsena lausuin äidille aina kevätkukkia ojentaessani:
”Kevät armainen, kevät armainen
Sä pieni reipas tyttönen
Missä liikutkaan, missä kiikutkaan
On riemu valloillaan
Sä kylvät maille kukkaset niin kaunoiset”

Löysimme nupullaan olevia kieloja, auenneitakin, joiden huumaavaa tuoksua nauttien hengitin. Pojat eivät juurikaan tuoksuista piitanneet, nuuhkaisivat kyllä pyynnöstäni ja poimivat taas kilpaa kukkia. -Mitäs muuta vietäisiin? kysyin, katsokaapa, miten suurella hiirenkorvalla koivu jo on. -Tehhään vasta, huomasi Esikoinen, joka monesti oli vihtonut mummon kanssa. -Niinpä tehdäänkin, innostuin, ei noin pieni lehti vielä kestä saunan kuumuutta, mutta tulee sinne ainakin kesän tuoksu.

Nyt meillä oli kaksi kimppua ja alkoi kova kina: kumpikin olisi halunnut ojentaa kukkia. Kuopukselle annettiin periksi ja Esikoinen näytti pettyneeltä tyytyessään koivunoksakimppuun. -Saat nähdä, että sinun yllätyksesi on erityisen mieluinen, kuiskasin hänelle.

-Kylläpä teidän mukananne tulee raikas ilma! huuteli mummo jo eteiseen. Pojat pitivät tuomisiaan selän takana komentaen: -Silimät kiinni! Nyt suat arvata, mittee myö on tuotu. Mummo oli pitkällään sängyn päällä, sulki silmänsä odottavasti hymyillen, ja Kuopus pisti kielokimpun aivan kiinni hänen nenäänsä. -Voi ihanuutta, joko kieloja löytyy!  Kiitos, kiitos! Sitten Esikoinen heilutti vihtaa mummon kasvojen edessä. -Vihta?! hihkaisi tämä riemastuneena  ja nousi salamannopeasti istumaan. Esikoinen vilkaisi minuun ja leveä hymy nousi hänen kasvoilleen.

Tapahtui 1960-luvun alussa Suhmurassa, Pohjois-Karjalassa
Muisteli Sirkka Mäkelä,  Auralan ”Elämäntarinan kirjoittajista”

 

Utopistista unelmaelämää tulevaisuudessa Suomen maaseudulla

Ihmiset asuisivat suunnilleen sadan perheen “kyläkuntayksikköinä” harvakseltaan
hyvin harkituissa paikoissa, joissa olisi muutamia peltohehtaareja, ympärillä kunnon
metsiä, suotakin, vesistöä ja siihen liittyvä selkeä purokin.

Asuntoina olisi tyypiltään erilaisia rakennuksia kuten omakotitaloja, rivitaloja, yms…
jotka olisivat peltoalueiden reunoilla. Voimajohtoja ei kyliin tarvittaisi lainkaan, kun kaikki energiatarpeet otettaisiin suoraan luonnosta: kallio, maa, vesi, aurinko, tuuli ja ihmisvoima. Kaikki asunnot olisi tehty energiatehokkaiksi 2012 voimaan tulevien uu-
sien määräysten mukaan. Tärkeimpiä energiaa tarvitsevia teknisiä laitteita asunnois-
sa olisivat: jääkaapit, pakastimet, radio, televisio, puhelin, musiikkilaitteet, yms…

Suunnilleen kaikki ihmisten ravinto olisi peräisin kyläyhteisön omalta alueelta, jossa kasvatettaisiin noin 50 lajia erilaisia juureksia ja kasviksia. Kaikki hedelmä- ja marja-lajit olisivat myös puutarhatuotannossa samoin kuin metsämarjojen hyödyntäminen,ja noin 100 syötävää sienilajia sekä myös luonnon lukuisat omat yrttikasvilajit. Vesis-
tö pidettäisiin puhtaana, ja kalastus kuuluisi kuvioihin – ehkä pienehkö kalaviljelykin.
Vilja- ja öljykasvien, yms. viljelyssä käytettäisiin vanhan ajan tyylin mukaista luonnon-lantasysteemiä. Maakellarit olisivat tärkeitä säilytystiloja kasvimaan tuotteille.

Kutakuinkin kaikki erilaiset kotieläimet kuuluisivat kuvioihin kanoista… hevosiin, joita
käytettäisiin peltotöiden vetojuhtina ja tietysti myös ratsastusharrasteissa ihmisille.
Urheilu- ja liikuntaharrastusmahdollisuudet olisi tietenkin myös maksimoitu käsittäen
kaikki erilaiset sisä- ja ulkoliikuntasysteemit kesällä ja talvella. Yleisesti ottaen autoja
olisi käytössä ainoastaan: ambulanssit, paloautot, joukkoliikenne, taxi ja muutamia
pikku busseja erityistehtäviä varten. Tärkeitä kulkuneuvoja hevospelien lisäksi olisivat
myös: polkupyörät, potkukelkat, potkulaudat, rullaluistimet, rollaattorit, yms…

Ihmisten psyykkisen ja fyysisen kunnon hyvyyttä maksimoitaisiin käyttämällä tutkit-
tua, huipputerveellistä, oikeaoppista AABO-ravintosysteemiä, riittävää ja monipuo-
lista liikuntaa, tarpeeksi rauhaisaa unta ja sopivasti monenlaisia henkisiä harrasteita
esim.laulua. Terveelliseen, onnelliseen ja hyvään elämään eivät tietysti kuulu myös-kään sellaiset asiat kuin: huumeet, tupakka, alkoholi, ylipaino, kateus, kauna, katke-ruus, ilkeys, ylpeys, ahneus,huijaus, yms. AABO-systeemi tarkoittaa acid-alkaali-balanssin optimia eli käytetyn ravinnon happoemästasapainon optimointia suhteeksi
noin 1:4.  Käytännön kokemuksieni mukaan em. elämäntyyli antaisi ihmisille erilaisia
verrattomia etuja, kuten esim. kaikki tavanomaiset ns. “räkätaudit” pysyvät poissa,
ihmisen paino pysyy optimissa ikäänkuin itsestään, ja todellista elämisen iloa sekä virkeyttä riittää runsain mitoin. Ja ties mitkä monet muut sairaudet ja vaivat voidaan
välttää optimoitaessa ihmisen immuunipuolustusjärjestelmää maksimaalisesti.

Kyläkuntayksiköiden yleiset tilat olisi siten suunniteltu, että niissä voisi toimia mitä
erilaisimpia kerhoja kuten esim. askartelu, kuorolaulu, karaoke, lausunta,tanssi, teat-teri, jooga, keskustelu, kulttuuri, luonto, kuntosali, palloilu, voimistelu, yms……

Terveellisen elämäntavan seurauksena: ihmiset jaksaisivat paremmin, sairauskulut
suunnilleen puolittuisivat. Kotieläinten parissa puuhastelu, pätevä puutarhan kunnos-sapito, laajan ja monipuolisen kasvimaan huolellinen hoito hellekausien kasteluineen
antaisi monipuolista kuntoliikuntaa kaiken ikäisille – todellista hyötyliikuntaa.

Jokaisessa kyläkuntayksikössä voisi olla: peruskoulun ala-aste, sopivan kokoinen sai-raanhoitoyksikkö, 2-3 kyläpoliisia, VPK, parturi, räätäli, suutari, teurastaja, yms… ja
oma “PIENOIS – PARLAMENTTI”.     Lääkäripalvelut, peruskoulun yläaste, yms.. muo-dostettaisiin yhteisiksi useiden kyläkuntayksiköiden kesken. Kaikkein vaativimmat
koulutus- ja muut toiminnat olisivat tietenkin suurimmissa kaupungeissa.

Metsäretkiä tehtäisiin ympäri vuoden, jolloin luontoon liittyvää kiintoisaa tietoa tulisi
tosi tehokkaasti kaikille kiinnostuneille leppoisan liikunnan lisäksi.Retkiaiheita olisivat
esimerkiksi eläimet, linnut, kasvit, kukat, hyönteiset, perhoset sekä monenlaiset mar-
jat ja sienet, joita kerättäisiin paljon pakastimiin pantaviksi vuoden ympäri syötäväksi.

Rahan tarve olisi pientä, kiireet kadoksissa, stressit poissa, virkeys verraton, eivätkä
esim. vanhukset tarvis kokea yksinäisyyttä, kaiken ikäisillä lapsilla olisi lukuisasti loistavia liikunta-virikkeitä, ja samalla he saisivat hyvät perustiedot oikeaan elämään.
Oivallinen onnellisuus kukostaisi kaikkien kasvoilla “kyläkuntayksiköissä”.

Vesa Sarola
Elämäntarinan kirjoittaja Auralasta

Kevään riemua!

Galleria

Tämä galleria sisältää 10 kuvaa.

Kevätnäyttelyn jälkeisenä maanantaiaamuna takatalven lumivaippa on vallannut Auralan pihamaan. Siitä huolimatta rinnassa on kevään lämmintä tuntua! Menneenä viikonloppuna Auralassa vietettiin kevätnäyttelyä. Saimme nauttia upeista näytteille asetteluista ja taidokkaista esityksistä. Paras kiitos kaikille näyttelyn järjestäjille on varmasti kahden näyttelyssä vierailleen rouvan … Lue loppuun

KOIVU

Kevättuuli liehtoo
latvuksissa
lehti puhkee puuhun ihanaan
sade kastaa latvan sekä juuren
koivu kasvaa suveen suloiseen.

Lehtikutrit vihreet verhonansa
tuutii tuuli
laulaa lintunen
taivaan sini kutsuu ylemmäksi
mahla virtaa, suoniss kohisee.

Miksi tuuli
kuiskaa viilein huulin:
-Kerää mahla
taivu tahtoon maan
seiso vakaa
vaikka lehdet putoo
puku uusi
maahan varisee.

Koivu katsoo korkeuteen taivaan
pilvet lähestyy jo ratsuillaan
kunnes tuuli
tuntee kylmän kutsun
riipii viimelehden muistokseen.

Koivun suru
tarttuu ihmisrintaan
jäätyy mahla
kukaan kulje ei
alta koivun yksinäisen, paljaan
syksy viimeruusun
kauas vei.

Mutta aamu
uuden puvun taikoo
jäinen tanssi puuta houkuttaa.
Yhä syvemmälle mahla jäätyy
koivu, tuulen suukko uumillaan.
Jäinen tanssi puuta houkuttaa
huurteisena seisoo koivu
katse eksyy
puun jo oksistoon.

Hehkuu aurinko
taas lähempänä
useammin paistaa latvukseen.
Herää haukotukseen tuulen tutun
hymyilee se vaiti vastahan.

Odotus ja mietiskely, miete
tarttuu puuhun
leikki tuulen rajun muodon saa.

Tuoksuu tuuli
jälleen lempeämmin
laineen sini
silmiin liplattaa
keinuu oksa
vanat kauniit piirtää
avaruuden meren ulappaan.

Sydämessä koivun aamun valo
yhä ylemmäksi kurottaa
niin kuin sielu
ihmislapsen jalon
aina taivaita se tavoittaa.

Vuotten mennen
tottuu keinuun tuttuun:
kevät kesään vaihtuu
syksy talvehen
valon, varjon leikki
silmään taittuu
riemu palaa sydämeen.

 

Ilona Kinnari (2011): Sydämessä koivun valo
Runoilija kuuluu Auralan Elämäntarinan kirjoittajiin.

Molemminpuolista todellista ystävyyttä

Tänään vietämme ystävänpäivää. Muistamme ystäviämme korteilla, pienillä lahjoilla, kukkasilla, kahvitteluhetkillä, yhteisillä lounailla. Myös kauniit ystävälliset sanat onnellistuttavat ystäviämme.

Usein arjen kiireessä saattaa unohtua se, mitä todellinen ystävyys on? Kuka on minun todellinen ystäväni? Ovatko satunnaiset tapaamiset kaupan kassajonossa ystävyyttä? Mitä ovat paikallisessa pubissa tapaamani ystävät? Ovatko he minun hyvänpäiväntuttujani? Vai voisiko filosofiasta olla apua selvitettäessä ystävyyden syvempää tarkoitusta?

Filosofi Epikuros (341-270) ajatteli, että kaikista asioista suurin on ystävyys. Se on viisautta, jotta voimme elää elämämme onnellisina. Hänellä on hyviä vertauskuvallisia näkemyksiä, joita peilaan seuraavassa tämän ajan elämänmenoon.

Mainoksissa tapahtuu viekottelua yhdistämällä tarpeettomat tavarat unohtuneisiin tarpeisiin. Vaikka ostamme uuden citymaasturin, me etsimme pohjimmiltaan vapautta. Hankkiessamme hienoja sukellustarvikkeita, olisimmekin tarvinneet ajattelua mielenrauhan saavuttamiseksi. Ostaessamme pullollisen aperatiivia kaipasimme kuitenkin ystävyyttä.

Syömisestä ja juomisesta Epikuros on hyvin tarkka. Ylellinen ruoka ja juoma eivät säästä meitä ikävyyksiltä eikä tuo ruumiin terveyttä. Hän varoittaakin, että aterioiminen ilman ystävää on leijonan tai suden elämää. Se on tärkeämpää kenen kanssa syöt tai juot, kuin mitä syöt tai juot.

Myös filosofi Aristoteleella (384-322) on varteenotettavia näkemyksiä ystävyydestä. Hänen mukaansa kukaan ei haluaisi elää ilman ystäviä, vaikka hänellä olisi kaikki muu hyvin.

Aristoteleen mukaan on kolmenlaista ystävyyttä. Ensimmäisessä ystävyys perustuu hyötyyn. Näitä ovat nykyajan win-win –periaatteeseen perustuvat liikekumppanuudet, joissa molemmat osapuolet voittavat ja hyötyvät.

Tämä ei riitä Aristoteleella vaan hän jatkaa toisenlaiseen ystävyyteen, jossa ystävyys perustuu nautintoon. Heitä ovat esimerkiksi mukavat henkilöt, jotka sosiaalisissa tilanteissa hauskuuttavat ihmisiä omituisen tuntuisilla tarinoilla.

Aristoteles jatkaa tästä vielä eteenpäin. Hänen mielestään todellinen ystävyys perustuu ihmisten molemminpuoliseen ihailuun. Tämä kolmannenlainen ystävyys on hänelle kaikkein tärkein ja luotettavin todellisen ystävyyden ”mittari”.

Henkilökohtaiset ihmissuhteet ovat tärkeitä onnellisen ja hyvän elämän lähteitä, siksi niihin kannattaa panostaa aikaa ja energiaa. Näin ystävänpäivänä on hyvä unohtaa win-win liikesuhteet ja sosiaalisesti hauskat tilanteet. Sen sijaan kehotakin jokaista lukijaa lähtemään joko lounaalle tai kahville ihailemansa henkilön kanssa.

Heikki Vuorila

 

Djyy, djyy, djyy – blogisteja kutsutaan

Kyllä minä niin mieleni ylensin, kun sain tehtäväkseni kertoa Auralan uudesta aluevaltauksesta: Aurala blogista, Mielensä ylentäjät. Älkää nyt pahoittako mieltänne – kyllä kyse on mielensä ylentämisestä.
Lintubongari saattaisi puhua elämyspinnoista: katsokaapa vaikka tuota Auralan kotisivun punatulkkua* (Pyrrhula pyrrhula), lintulautojen aatelista. Taitaa olla kynä nokassa menossa kirjoittamaan lumihankeen huilusäkeensä: djyy, djyy, djyy… Pahoita sitten tämän ja muiden arkisten ilmiöiden myötä mielesi. Ei onnistu. Pukkaa elämänpilkettä kehiin. Taidanpa laittaa blogistien ja lukijoiden nuottiohjeiksi luontoviisauden: punatulkkujen laulu voi helposti jäädä huomaamattakin ja sen kuulevat vain he, joilla on aikaa ja herkkää korvaa kuunteluun.

Auralassahan arkista elämänpilkettä löytyy: aulan kahvintuoksua ja puheensorinaa, joogan henkisyyttä, atk:n hiiriseikkailuja, kielten kiemuroita ja taiteen tunne-elämyksiä. Elämänaiheita tunkee sekä sisältä että ulkoa. Ja näistä toivomme blogistien kirjoittavan ja vielä paljon muusta. Blogikirjoituksia, osuukohan kohdallesi, pyydetään Auralan laajalta opiskelija-, luottamushenkilö-, vapaaehtoistoimija- ja henkilöstöverkostolta. Kirjoittajaksi voi myös, aivan totta, ilmoittautua Auralan koulutussihteeri Susanna Viherälle.

Tavoitteena on saada uusi kirjoitus 1-2 kertaa kuukaudessa, joskus mahdollisesti useamminkin. Kaikki julkaistavat kirjoitukset liittyvät tavalla tai toisella Auralaan. Mielensä ylentämisestä ja sydämen sivistyksestä on kyse ja sitä blogeillamme haluamme pistää jakoon. Blogeja saattaa ilmestyä myös vierailla kielillä, sillä tälläkin hetkellä Auralassa on väkeä Kongosta, Kolumbiasta, Romaniasta, Pohjolan kaupunginosasta, Virosta, Venäjältä…

Tuomas Kyrö pääsee kirjoittajaksi vain jos mielensäpahoittaja-kanavansa tyrehtyy. Mutta joskus voimme rohkaistua kutsumaan kirjoittajaksi jonkun silmäätekevän kuten …, mielessämme on tietenkin floppaus, bloggaus ja etenkin lobbaus. Haastamme erityisesti mukaan Auralan laajan ja laadukkaan kirjoittajajoukon taikomaan kynistään elämääsukivia tarinoita.

Jännityksellä jään odottamaan kuka on ensimmäinen varsinainen kirjoittaja – Auralan ykkösblogisti – djyy, djyy, djyy.

*Punatulkkutekstejä on lainattu sivulta www.tunturisusi.com