
Antti on yksi niistä ihmisistä, joiden tarina kiteyttää sen, mitä Aurala voi parhaimmillaan tarjota: uusia mahdollisuuksia, rohkeutta kokeilla ja löytää omia vahvuuksiaan.
Olet Iltaolkkarissa hommissa, mutta miten päädyit sinne?
Kaikki alkoi CV-työpajasta, jota Hanne ja Laura (Auralan OOO-hanke) tulivat pitämään Kajarin ryhmään. Se oli mukavaa ja mielenkiintoista, vaikka en sitä CV:tä mihinkään sitten tarvinnutkaan. Piti miettiä erilaisia tapoja ilmaista asioita. Eli ei voi kirjoittaa “olen ahkera, reipas ja tunnollinen” vaan pitää avata ne ja kertoa toisin, että mitä se käytännössä tarkoittaa. Se miettiminen oli tosi hyödyllistä ihan oman itsetunnon kannalta. Hannen kanssa oli myös muutama henk.koht. tapaaminen, missä pohdittiin tulevaisuutta – mahdollisia töitä ja opintoja. Mietin raksakoululle jatkoa, koska siellä olin ollut ja se oli tuttua. Toisaalta koko ajan oli vähän ajatuksissa, että olisiko sittenkin jotain muuta.
Saatiin myös mahdollisuus kokeilla Auralan kansalaisopiston kursseja ja koska tykkään liikkua, innostuin joogasta. Kävin kokeilemassa sitä, mutta ei se sitten kuitenkaan ollut mulle. Kajarissa Aurala-lehteä lukiessani innostuin seuraavaksi Piirustuksen alkeet -kurssista. Kun kuulin mahdollisuudesta osallistua kurssille opintostipendillä, innostuin vielä enemmän. Hain stipendiä ja sain sen.
Mistä tuli idea piirtämiseen, tykkäsitkö esim. koulussa kuviksesta?
En edes muista niitä tunteja. Kotoa muistan, kun keittiön seinällä oli Arabian kukkalautasia, niin niitä harjoittelin piirtämään jäljentämällä. Yläasteella hiphop-kulttuuri, rap-musiikki ja graffitit veivät mennessään. Harjoiteltiin graffitien tekoa, kuvia ja tekniikoita porukalla. Siinä kehittyy paremmin, kun tekee yhdessä ja saa muilta tukea ja neuvoja.
Eli piirtäminen taitaa liittyä myös yhdessä olemiseen ja tekemiseen?
Kyllä, totta. Piirtäminen vaatii mulle jonkun oman tietyn ajan, paikan ja porukan, kun sitä tekee – toisin kuin liikunta, jota tulee helposti harrastettua ilman sen kummempaa suunnitelmaa.
Mikä oli parasta ja vaikeinta piirustuskurssilla?
Alastonmallin piirtäminen oli vaikeaa. Joutui päästämään irti itsekritiikistä, kun siinä oli niin vähän aikaa. Se oli siis sen tarkoitus, piti antaa vaan mennä. Parasta oli uusien näkökulmien saaminen piirtämiseen. Ennen piirustukset oli viivoja ja nyt ne onkin valoja ja varjoja.
Entäs iltaolkkarit? Miten päädyit sinne?
Kun kuulin ekan kerran iltaolkkareista, ajattelin, että tuolla olisi kiva käydä katsomassa. Näytti olevan päihteetöntä ja tervehenkistä ohjelmaa. Ei sitten jostain syystä ikinä kuitenkaan tullut mentyä. Kävin silloin kuntouttavassa työtoiminnassa ja sielläkin oli ihan hyvä olla, mutta eniten olin yksin puuhastelemassa jotain puutöitä.
Kajarissa minulle sitten ehdotettiin työkokeilua iltaolkkarissa ja ajattelin, että menen ilman muuta katsomaan. Ai että, kun se vastaanotto oli mahtava, aurinkoinen. Kaikki oli niin mukavia. Täällä Auralassa on joku… joku sellainen juttu, en edes tiedä mikä se on, mut täällä kaikki on sellaisia. Aurala on hyvä paikka kehittyä!
Yksinäisyys on epämukavin tunne, mitä ikinä on ollut. Siihen ei raha auta, vaikka kuinka käy töissä ja on työkavereita. Se on jännä, kun on ihmisiä ympärillä, niin silti yhtäkkiä havahtuu siihen, että kuitenkin on yksin ja suorittaa vaan niitä päiviä aamusta iltaan.
Iltaolkkarissa olen löytänyt sosiaalisuuteni, mikä on ihmeellistä, kun olen aina ajatellut olevani enemmän sellainen yksin oleva. Siellä on kiva, kun voi höpötellä ihmisten kanssa tai toisaalta voi olla höpöttämättäkin ja vaan olla. Tai osallistua tekemällä jotain.
Miten tästä eteenpäin?
Nyt mulla on 10 kk palkkatuettu työpaikka Auralan iltaolkkareissa. Jos sen jälkeen vielä ohjausala kiinnostaa, niin hakeudun opiskelemaan jotain sellaista. Olen miettinyt nyt alkuun myös kokemusasiantuntijan koulutusta. Haluan olla hyödyksi muille, kun itse on kokenut ja selvinnyt kaikenlaisesta. Pitää kuitenkin ottaa varovasti, että ei retkahda. Yhteisö ympärillä on tärkeä, jotta pysyy päihteettömänä.
Ja mikä Auralan kurssi voisi olla seuraavana vuorossa?
No joku iltaolkkarissa ehdotti mullekin impro-kurssia, mutta se olisi kyllä ihan kauheeta. Toisaalta fiilis olisi varmasti mahtava, kun sellaisen olisi käynyt läpi. Haluaisin myös osata soittaa kitaraa ja olen sitä kokeillut pari tuntia, mutta se ei vaan yhtään lähtenyt siitä. Silloin motivaatiota on vaikea pitää yllä.
Parasta olisi piirustuksen jatkaminen. Pitää nojata omiin vahvuuksiin, jolloin on mahdollisuus kehittyä ja saada itselleen onnistumisia!
Kiinnostuitko iltaolkkareista? Tutustu lisää aurala.fi/aikuiset/iltaolkkari tai ota yhteyttä: Päivi / 050 316 7704 tai paivi.suominen@aurala.fi
Anttia haastatteli Kati Vallenius. Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Aurala-lehdessä elokuussa 2025.