Elämme kevätkesän valoisinta ja heleintä aikaa. Suomalaiset ovat heränneet talven jälkeen omista koloistaan. Ilmassa on iloa ja kesän odotusta, luonto kukoistaa. Takana on jo toinen poikkeuksellinen talvi ja kevät. Elämä on aukeamassa. Aistittavissa on kuitenkin varovaisuutta. Mutta toivoa on normalisoitumisesta.
Olen saanut luettavakseni ja pohdiskeltavakseni Auralan uuden strategian. Olemme käsitelleet strategiaa Auralan johtokunnan kokouksessa. Iloitsen Auralan strategiasta kuin uudesta kesästä. Työntekijät ovat työstäneet ja hioneet strategiaa yli vuoden ja prosessin tulos on hieno!
Olen saanut olla muutaman vuoden Auralan johtokunnassa ja PETU-hankkeen ohjausryhmässä. Sydäntäni lähellä on erityisesti se työ, jota tehdään muualta Suomeen tulleiden ihmisten parissa.
Olen saanut tehdä työtä maahanmuuttaneiden parissa työskennellessäni Turun kristillisellä opistolla psykologina opiskelijahuollossa. Kohtasin erityisesti heitä, jotka olivat tulleet turvapaikanhakijoina hyvin vaikeista oloista muun muassa Afganistanista, Iranista, Irakista, Somaliasta ja Kongosta.
Eräs tuttavaperheeni kävi 2015 tapaamassa turvapaikanhakijoita Turun seurakuntien leirikeskuksessa. Vanhemmat olivat informoineet lapsia, että menemme tapaamaan turvapaikanhakijoita. Vierailu sujui leppoisasti ja iloisesti. Paluumatkalla autossa lapset kysyivät: ” Missä ne turvapaikanhakijat olivat? Me näimme vain ihmisiä.”
Auralan strategiassa on lähtökohtana aina ihminen. Olipa hän sitten kuka tahansa, ei kansalaisuudella, ei etnisellä taustalla, ei poliittisella kannalla, ei uskonnolla, ole merkitystä. On vain ihminen keskiössä.
Auralan strategiassa korostuu herkkyys kuulla, kuunnella ihmistä ja hänen tarpeitaan kaikessa toiminnassa; herkällä korvalla. Niin helposti sivuutamme, kuljemme ohi tai ajamme omaa agendaamme.
Strategiassa on sellaiset arvot, periaatteet ja visio, joita me tarvitsemme kaikessa arkisessa elämässämme voidaksemme elää ihmisiksi. Uskallus, rohkeus kokeilla, ennakoida, reagoida ja uudistua vaatii paljon – olisi helpompaa pysyä vanhassa ja mennä virran mukana. Joskus voi pelottaa, koska nämä periaatteet vaativat omien luutuneiden asenteiden muuttamista.
Rohkeus ei tarkoita sitä, ettei pelkää. Se tarkoittaa, että tekee sen mitä täytyy tehdä, vaikka pelkäisikin. On hyvä muistaa, että hitunen rakkautta ja hyväksyntää on tärkeämpi kuin säkillinen pahuutta. On tärkeää olla hyvän puolella eikä ketään ihmistä vastaan.
Auralan strategia haastaa meidät pysymään siinä tahtotilassa, jota kaikki strategian eri osa-alueet edustavat. Ne ovat luovuttamattomia kaikessa toiminnassa.
Ajattelen että jos tässä maailmassa toimittaisiin Auralan arvojen mukaisesti, sodat loppuisivat. Ihmiset kuulisivat ja kuuntelisivat toisiaan herkällä korvalla. Ihmiset kunnioittaisivat toisiaan ja olisivat valmiita kohtaamaan erilaisia ihmisiä omassa kulttuurissaan ja olemaan avoimia muualta muuttaneita ihmisiä kohtaan. Ristiriitoja varmaan tulisi aina olemaan, mutta jos oppisimme kuuntelemaan itseämme ja toisiamme kunnioittaen, ristiriidat voitaisiin ratkaista keskustelemalla.
Tuntemattoman ajattelijan sanat, joita olen tässä viime päivinä jakanut uusille ylioppilaille evääksi elämään, sopivat myös Auralan toiminnan lähtökohdiksi. Näissä ajatuksissa on sama kaiku kuin Auralan strategiassa. Ne sopivat elämän evääksi olimmepa millä kohtaa tahansa elämänkaarellamme:
”Edessä on sata ovea, tuhat tietä.
Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella,
käytä hiven järkeä.
Ovet ovat tehty avattaviksi, tiet tallattaviksi,
elämä elettäväksi.
Jos erehdyt, uskalla itkeä.
Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä.
Mutta silti odota parasta, äläkä pelkää pahinta.
Niin saat, mitä sydämesi halajaa.”
Eeva-Kaija Lemmetyinen
kirjoittaja on psykologi ja Auralan johtokunnan jäsen
