Kaisa Eräpuron teatteri-ilmaisun ja improvisaation kurssit Auralan kansalaisopistossa tarjoavat osallistujille tilan heittäytyä, ilmaista itseään ja löytää uusia näkökulmia yhdessä toisten kanssa. Kurssit ovat täynnä luovaa leikkimielisyyttä, yhteisöllisyyttä ja oivalluksia, joissa tärkeintä ei ole täydellisyys, vaan yhdessä koettu matka.
Haastattelimme Kaisaa aiheesta.
Kaisa Eräpuro
Mikä inspiroi sinua opettamaan tätä aihetta?
Vaikka päivä olo olisi ollut muuten väsynyt, teatterikurssi saa opettajankin piristymään! Yhdessä tekeminen ja läsnäolo yhteisessä hetkessä virkistävät.
Teatterin harrastaminen on siinä mielessä inspiroivaa, että siinä ollaan jonkin yhteisen asian äärellä hetken aikaa. Kokemus on sekä yhteisöllinen että myös kehollinen, kun tehdään vaikka roolihahmoja fyysisesti elehtien, liikkuen ja näytellen. Saa olla sekä rennosti oma itsensä että toisaalta saa olla hetken aikaa vaikkapa roolihahmossa, kun näytellään. Teatteriharjoitteissa on olemassa tietynlainen luova leikillisyys, joten on myös kiva päästä sitä kautta virkistymään, kun ei tarvitse olla niin vakavana.
Myös se on inspiroivaa, kun saa kaikki ryhmässä tekemään jotain yhteistä. Tehdään vaikka yhdessä ääntä ja liikettä tai nauretaan yhdessä jollekin leikille. Siihen liittyy tietynlaista vapauttavuutta. Teatterin tekemisessä keskeneräisyys riittää ja moka on lahja. Se on hieno lähtökohta itsen ja toisten kohtaamiselle, sekä leikkimieliselle yhdessäololle! 🙂
Mitä osallistujat yleensä yllättyvät oppivansa?
Yritän sanoittaa alusta asti mahdollisimman selkeästi, mitä me teemme ja harjoittelemme ja miten. Oppimisalueet ovat siten siis etukäteen tiedossa. Ehkä sellaisia yllätyksiä saattaa tulla joskus, että tekemämme harjoitteet tuovat jonkin verran rentoutta ja varmuutta myös kurssin ulkopuolelle oman arkielämän olemiseen ja sosiaalisiin tilanteisiin. Jotkut saattavat myös kurssin aikana löytää tarkempia kiinnostuksen kohteita, esimerkiksi että he ovatkin erityisen kiinnostuneita
Teatteri-ilmaisun kurssilla opitaan yhdessä
improvisaatiosta enemmän kuin käsikirjoitetusta teatterista tai toisin päin, tai että molempien tekeminen on yhtä kivaa ja tukee toinen toisiaan! Tai joku saattaa huomata, että jokin tietty harjoite on ollut sellainen, josta nauttii erityisen paljon tai jossa on tajunnut jotain uutta. Minun mielestäni hienoa on ollut nähdä sellaisia yllätyksiä, kun ihminen hoksaa iloissaan: ”jes, en tiennytkään, että minusta on tällaiseenkin!”
Kenelle kurssit sopivat?
Kurssikuvauksissa lukee, sopivatko ne teatterin aloittaville vai tarvitaanko aiempia pohjatietoja. Hyvä asenne kursseille tullessa on joka tapauksessa se, että ollaan yhdessä oppimassa jotain uutta!
Mikä on paras hetki, jonka olet kokenut opettajana?
Kerran yksi kurssilla ollut sanoi, että ”opin tänään tosi paljon, enemmän kuin koskaan ennen”. Se tuntui tosi hyvältä! Ensinnäkin tämän kurssilaisen puolesta siksi, että hän sai ison oppimisen kokemuksen ja paljon uutta tietoa, ja toiseksi siksi, että koin saaneeni opettajana luotua erityisen hyviä harjoitteita ja hyvän tilan oppia. Kun samalta osallistujalta tuli toisella kerralla uudestaan sama kommentti, oli onnellinen olo siitä, että oltiin myöhemminkin hyvien asioiden äärellä!
Parhaita hetkiä ovat tietysti myös ne, kun näkee ryhmän toimivan hyvin yhdessä ja kannustaen tukevan toinen toisiaan. Kurssille tullessa tervehditään ja lähtiessä kiitellään. Näkee, että osallistujien on kiva tulla kurssille, ja lopuksi kurssin päättymiseen liittyy myös pientä haikeutta ja kiitollisuutta. Silloin on sellainen olo, että onpa hyvä juttu, kun ollaan oltu yhdessä täällä.
Koen oloni myös tosi tyytyväiseksi silloin, kun joku sanoo kurssin päätteeksi, että on oppinut nauramaan itselleen enemmän! Se on ihan parasta, että samalla, kun harjoitellaan teatteriharjoitteita, oppiikin olemaan rennommin eri tilanteissa ja suhteessa itseensä.
Teatteri-ilmaisun kurssi antaa työkaluja itsensä ilmaisemiseen
Miksi juuri tämä taito on tärkeä elämässä?
Teatterin tekeminen antaa työkaluja itsensä ilmaisemiseen. Meillä saattaa olla elämässä esimerkiksi tilanteita, joissa meidän tarvitsee esiintyä. Teatteriharjoitteet lisäävät usein myös empatiataitoja eli taitoa asettua toisen asemaan ja tarkastella tilanteita eri näkökulmista. Empatiakyky, luova ajattelu ja rakentava yhdessä toimiminen ovat olennaisia taitoja, kun toimimme yhdessä toisten kanssa. Toisaalta, ihan aina ei tarvitse ajatella niitä taitojakaan – joskus myös elämässä tärkeää on vain saada lisää leikkimielisyyttä ja iloa elämään!
